Resident Evil Outbreak File #2

2009-08-23T14:48:00.001+03:00

Resident Evil Outbreak File #2 (Playstation 2) julkaistiin Suomessa 26.8.2005
Myös Eurooppa-versiossa oli tällä kertaa online-peli.

Pelko leviää laajemmalle. Kauhu menee syvemmälle. Edes ystäväsi eivät voi pelastaa sinua...

Se alkoi vain muutama tunti sitten. Mutta nyt tartunta on poissa hallinnasta. Virus on moninkertaistunut. Zombit rellestävät Raccoon Cityssä. On jäljellä vain kourallinen selviintyneitä jotka eivät ole menehtyneet... vielä. Panokset ovat nyt paljon korkeammat. Yhdessä teidän täytyy paeta tartuntaa, ennen kuin on liian myöhäistä...

Kumppaneita.
Ensimmäistä kertaa koskaan, Resident Eviliä voi nyt pelata yhdessä jopa kolmen ystävän tai selviytyjän kanssa Internetin välityksellä. Tehkää yhteistyötä paetaksenne kauhua.

Selviytyjä.
Pelaa yksin jos kestät pelkoa. Valitse yksi kahdeksasta hahmosta ja yritä selviytyä File #2:n kammottavista tapahtumista.

Pidemmälle.
Rohkenetko mennä Raccoon Cityn alle? Selvitä mitä lymyää kaupunkia ympäröivässä metsässä ja kohtaa kaupungin eläintarhan eläimet. Viisi karmivaa tehtävää.

Syvemmälle.
Selviytymistaitosi paljastavat tartunnan uusia tekijöitä. Käytä sankareiden yksilöllisiä uusia liikkeitä avataksesi erikoistehtäviä, tavaroita ja asiakirjoja.

Tartunta leviää.
Yhdistä Resident Evil Outbreak File #1 ja File #2 maksimoidaksesi kauhun. Vaihda tavaroita kahden hirveän luvun välillä.

***

Pelissä on samat pelihahmot kuin edeltäjässään, mutta tarina on täysin uusi. Ensimmäisessä Outbreakissa oli viisi skenaariota, jotka tapahtuivat Raccoon Cityssä. File 2:n tapahtumapaikkoja ovat ravintola, mystinen viljelyhuone, jolla on kenties jotain tekemistä viruksen kanssa, suoalue ja paljon piilotettuja alueita.

Tässä tietoja File 2:n yhdestä skenaariosta: Sen tapahtumapaikkana on eläintarha, ja erityisesti sen norsupaikka. Kaikki alkaa sisäänkäynnin luota ja aluksi vaikuttaa siltä kuin eläintarha olisi tyhjä. Mutta sisemmällä zombit alkavat tulla näkyville. Suuri, virustartunnan saanut norsu hyökkää pelaajien kimppuun. Miten sitä vastaan voi taistella?

Jos pelaat tarpeeksi hyvin, saat käyttöösi uusia hahmoja ja esineitä.

Pelin virallinen sivu
Eurooppa-version sivu

Viholliset

2008-08-23T15:04:00.006+03:00

Zombie

Resident Evil-pelien standardi-vihollinen. Paras ase zombia vastaan on handgun. Zombit ovat hitaita, mutta liikkuvat usein laumoissa.

Ötökät

Lentäviä ötököitä on vain Wild Things-skenaariossa, Rafflesia-kasvien läheisyydessä. Varo etteivät ötökät pääse lähellesi sillä ne voivat myrkyttää sinut.

Poison Ivy
Näitä on Wild Things- ja Flashback-skenaarioissa. Ivyn tappamiseen tarvitset kirveen. Jos sinulla ei ole kirvestä voit siirtää kasvin väliaikaisesti tieltäsi hyvän aseen avulla.

Leijona

Leijonat ovat erittäin vaarallisia ja voivat tappaa sinut yhdellä iskulla. Ne hyppivät, purevat ja raapivat. Tapa ne äkkiä ennen kuin ne tappavat sinut.

Kasvizombie

Näissä zombeissa kasvaa kasvi. Ne sylkevät myrkyllistä happoa. Älä anna niiden päästä liian lähelle.

Scissor Tail

Jos silta hajoaa Flashback-skenaariossa ennen kuin ylität sen ja pääset sairaalaan, pelaat toisenlaisen tien. Kaikki zombit katoavat ja niiden tilalle tulee scissor taileja. Ne ovat vaarallisia ja myrkyttävät helposti.

Giant Wasp

Näitä on vain Flashback-skenaariossa.

Cerberus

Zombien tavoin myös T-viruksen saaneet koirat ovat Resident Evil-pelien vakiokamaa. Tällä kertaa niitä on skenaarioissa Desperate Times sekä Elimination 1 ja 3.

Korppi

Monta korppia saattaa hyökätä kimppuusi yhtäaikaa. Muuten ne ovat kyllä suhteellisen harmittomia otuksia.

Evil Shade

Nämä kasvit pysyvät paikallaan mutta sylkevät myrkkyä. Mene niiden ohi jos voit. Jos et pääse ohi, ammu niitä pari kertaa niin ne häipyvät vähäksi aikaa.

Hunter

Kuten aina, hunterit ovat nopeita ja tappavia. Tapa ne ennen kuin ne tappavat sinut.

Iso hämis

Hämiksiä on skenaarioissa End of the Road sekä Elimination 2 ja 3. Ne tykkäävät sylkeä myrkkyä päällesi. Shotgun on hyvä ase hämiksiä vastaan.

Licker

Lickereitä on skenaarioissa Desperate Times sekä Elimination 1 ja 3. Licker käyttää pitkää kieltään kuin ruoskaa. Käytä shotgunia tai muuta hyvää asetta.

Gamma Hunter

Gamma Huntereita on skenaariossa Elimination 3.

Iilimato

Iilimatoja on skenaariossa Elimination 3. Älä vaivaudu ampumaan niitä vaan juokse karkuun.

Pomovastukset

Titan
(zombie-norsu)

Titan, Raccoon Zoon elefantti on saanut tartunnan. Se jahtaa sinua ympäri eläintarhaa ja aiheuttaa isoja vammoja. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Tapa se tai laita se lukkojen taakse. Voit lukita sen menemällä kontrollihuoneeseen joka on sen aitauksen yläpuolella, soita Parade BGM-nauha ja lukitse norsu aitaukseensa kun se menee sinne. Jos lukitset norsun, on mahdollista että se pakenee ja on Wild Things-skenaarion pääpomo.

Stalker
(leijona)

Jos tapoit Titanin, tai jos se ei pakene aitauksestaan, Stalker on Wild Thingsin pomovastus. Se on nopea ja ketterä, ja aiheuttaa paljon vammoja. Pyri liikkumaan paljon niin se ei pääse hyppäämään päällesi.

Axe Man

Jos menet pääreittiä Flashback-skenaariossa, Axe Man jahtaa sinua sairaalan läpi koko skenaarion ajan. Alussa sinun kannattaa välttää sitä parhaasi mukaan, sillä et voi tappaa sitä. Vaikka ampuisit sitä paljon se palaa seuraavassa huoneessa. Kun olet sairaalan ylemmissä osissa joudut ampumaan sitä paljon, sillä et voi enää välttää sitä. Kun olet tappanut Huge Plant-pomon, kohtaat Axe Manin vielä kerran. Voit juosta sen ohi tai taistella sitä vastaan. Päätöksestäsi riippuu minkä lopun saat. Jos päätät taistella, Grenade Launcher on hyvä ase sitä vastaan.

Mr. X
(Tyrant R)

Desperate Times-skenaariossa Carter päästää Mr X:n vapaaksi. Alussa Mr X auttaa sinua tappamalla huntereita. Mutta myöhemmin se on vihollisesi. Käytä sitä vastaan hyviä aseitasi. Yhdessä vaiheessa löydät remote bomb detonatorin jonka Carter pudotti. Kun pääset katutasolle, loukkaantunut Mr. X mutatoituu Tyrant-muotoonsa. Tässä vaiheessa on hyvä käyttää controlleria. Sinun täytyy olla lähellä mutta ei liian lähellä ja painaa nappia pohjaan ainakin viisi sekuntia että se räjähtäisi. Jos onnistut Mr X kuolee heti.

Nyx

Nyx on imenyt itseensä monia UBCS:in jäseniä ja Mr. X:n. Jos et ole käyttänyt Mr. X:n remote detonatoria vielä, käytä se nyt välittömään tappoon. Jos käytit sen Mr. X:ään, etsi rocket launcher. Käytä Nyxiin hyviä aseitasi kunnes se kaatuu ja paljastaa keskijuttunsa. Juokse sen eteen ja ammu rocket launcherilla siihen ja se kuolee. Tämä on helpoin tapa tappaa Nyx. Nyxillä on monia hyökkäyksiä. Se voi mm. imeä sinut itseensä, joilloin pelisi on ohi.

Hahmot

2008-08-23T14:51:00.004+03:00

Kirjoittanut Deathstar

Hahmojen ominaisuudet:

Kevin:

Personal Item:45 Automatic
Extra Item:45 Auto Magazine
Special Actions:Kick & Critical Shot
Kick(voi potkia ovia ja vihollisia
Critical Shot(Kun kevin tähtää tarkemmin,bossikin kaatuu maahan yhestä pistoolin laukauksesta.Toimii vain pistooleilla.Ei kaikilla pistooleilla esim.Burst Handgun

Mark:

Personal Item:Handgun
Extra Item:Handgun Magazine
Special Actions:Guard & Full Swing
Guard:(Blokkaa vihollisten hyökkäykset)
Full Swing:Kun aseena on pitkä lyömäase esim.putki niin mark pistää kaikki voimansa hyökkäykseen

George:

Personal Item:Medical Set(Osaa tehdä monipuolisempia herb sekoituksia kuin muut)
Extra Item:Capsule Shooter
Special Action:Dodge Tacle

Cindy:

Personal Item:Herb Case
Extra Item:Bandages(voi pysäyttää verenvuodon,myös kavereilta)
Special Action:Duck(väistää vihollisen hyökkäyksen)

David:

Personal Item:Tool Box(David osaa tehdä uusia aseita ja korjata rikkinäisiä aseita)
Extra Item:Lighter
Special Actions:Monkey Wrench Throw & Knife Combo

Alyssa:

Personal Item:Picking Tool
Extra Item:Stun Gun
Special Actions:Back Step & Take Pot Shots
Back Step:Väistää vihollisen hyökkäyksen)
Take Pot Shots(Sama kuin Kevinin aim)

Jim:

Personal Item:Coin(Voi heittää kolikkoa.Kuulemani mukaan aina kun saat Heads,saat 10% lisää damagea kun ammut.Jos olet saanut 5 kertaa Heads niin lisätehosi on 50% ja jos sitten saat Tails niin se resetoituu.Vaikutus kestää niin kauan kunnes heität Tails)
Extra Item:Lucky Coin(Kuulemani mukaan antaa 10% lisää damagea kun ammut)
Special Actions:Play Dead & Item Search & Combo Swing
Play Dead:Esittää kuollutta jolloin viholliset eivät hyökkää mutta virus tartunta kasvaa nopeammin
Item Search:Jim tietää tavaroiden paikat huoneissa
Combo Swing:Kun käytössä on pitkä lyömäase niin jim huitoo sillä pitääkseen viholliset loitommalla

Yoko:

Personal Item:Knapsack(Yoko voi kuljettaa mukanaan 4 tavaraa enemmän kuin muut)
Extra Item:Good Luck Charm
Special Actions:Escape & Push Away

Arvostelu

1997-06-06T21:30:00.000+03:00

Arvostelijana Mr.Gigante

Resident Evil: Outbreak File#1 ja File#2

”Phuhh…törkeän pölyisiä aikakirjoja…

Mitäh? Nettipeli jossa yritetään selvitä zombie-laumojen kynsistä jo ennen Left 4 Deadiä onko tällainen mahdollista!?
Mikäli nämä asiakirjat pitävät paikkansa sellainen oikeasti oli olemassa varmaan jo törkeän kauan sitten, vilkaistaanpa tarkemmin näitä tekstejä…”

Outbreakit ovat jo melko lailla kuolleita ja kuopattuja tai enimmäkseen kastroituja ja sittemmin unohdettuja, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö voisi vielä jotain kehnoa arvostelua moisista kyhätä, vaikka sitten menneessä aikamuodossa väkisin julkaistuna.

Kauan sitten Capcomilla oli ymmärtääkseni suunnitelmissa julkaista Resku nettipeli, nimeltä Biohazard: Network, jossa olisi ollut törkeä kasa näitä pelattavia skenarioita. Mutta Cacpis-kaverimme parhaimmissa rahastuksenteko ideoissaan julkaista nämä kaikki kolmena eri pelinä. Kaksi näistä peleistä saapuikin maailmalle, mutta kolmannes on joko aprikoinnissa tai sitten kokonaan hyllytettynä, hitostako minä tiedän kun en näitä asioita seuraile. Nämä maailmalle ilmaantuneet pelit olivat RE: Outbreak ja RE: Outbreak File#2.

Mutta mistäkö hitosta olikaan kysymys näissä peleissä? Noh, kuvitelkaahan ensin tämä varmaan nykyään jo kaikkien tuntema ja pelaama Left4Dead-peli ja se idea että ryhmätyöllä selvitään…Kuvitelkaa tämän jälkeen Raccoon cityyn perustuva perus Resident evil-peli ”kankealla” ohjauksellaan ja välillä epäloogisilla puzzleillaan…yhdistettynä näiden pitäisi tuoda mieleen edes jotenkin minkälainen peli on kyseessä ja uskokaa tai älkää, peli oli kuin olikin toimiva ja hyvä.

Varsinaista juonta peleissä ei varsinaisesti tarvittukaan, mutta ideana oli että pelin kaikki skenaariot perustuivat T-viruksen valtaamaan Raccoon Cityyn ja sen ympäristöön, joista kaupungin ihmisten tulisi selviytyä. Pelin skenaariot tai niiden tarinat eivät liityneet toisiinsa virallisesti mitenkään vaan olivat kaikki periaatteessa irrallisia henkiinjäämiskokemuksia. Jokaisessa oli tavoitteena päästä mahdolliseen turvaan puzzleja ratkaisten ja pomohirviöitä tappaen.

Pelissä oli myös aavistuksen verran sitä avuttomuuden tuntua mitä ressat kaipasivat erityisesti pelatessa Hardilla tai Very hardilla: ammuksia ei jaeltu joka nurkassa ja onnekkaimmat saivat peräti aseekseen täydellä lippaalla varustetun pistoolin johon oli pakko tyytyä. Kaikkia vihollisia ei voinut jäädä nirhaamaan vaan pakeneminen näiden ohitse oli suurimmaksi osaksi pakkovaihtoehto koska jo yksittäinen zombie pystyi tappamaan kokemattoman ja aseettomaan pelaajan. Lisäksi viholliset pystyivät seuraamaan pelaajaa eri paikkoihin tehden pakenemisesta hankalampaa.

Pelin omana erikoisuutena oli virusmittari, joka on joka hahmolla heti skenaarion alussa. Mittarin lukema nousi hitaasti omaa tahtiinsa osuvista iskuista, heikosta energioista ja lattialla olevista pöpöistä äskeisten syitten yhteisistä seurauksista. Mittarin noustua sataan, pelaaja joko kuoli (offline) tai muuttui zombieksi(online) ja kykeni sitten hätyyttelemään muita pelaajia, mutta kuoli sitten myöhemmin parin minuutin kuluttua.
Erikoisimpana asiana peliin oikeastaan oli että hahmot eivät instant kill-liikkeitä lukuun ottamatta kuolleet energioiden päädyttyä Danger-tilaan vaan kaatuivat heikkoina maahan. Yksin jäänyt pelaaja ei voinut muuta kuin yrittää ryömiä jotain parannusvälinettä kohti tai toivoa että joku kaveri tulisi auttamaan tämän pikaisesti jaloilleen. Alati kasvavan virusmittarin kasvua pystyi hidastamaan eri lääkkeillä, mutta ainoastaan Decisions, Decisions-skenaariossa siitä kykeni pääsemään lopullisesti eroon. Lisäksi pelissä oli myrkytysten lisäksi saada pahanlaatuinen verenvuotohaava, joka oli kuin yhdistelmä Poisonia ja dangeria, lisäksi vuotava verivana houkuttelee vihollisia pelaajan perään.

Pelin ”päähenkilöinä” toimi kahdeksan eri henkilöä, jotka eivät olleet mitään kummoisia sankareita Clairen, Leonin, Jillin ja Chrissin tapaan vaan enimmäkseen melko inhimillisen heiveröisiä ja avuttomia ihmisparkoja. Kaikki kahdeksan eri hahmoa tai oikeastaan hahmotyyppiä erosivat toisistaan melko suurimmassa määrin. Hyväkuntoisella ja tasapainoisella poliisi Kevinillä oli heti alussa tavallista tehokkaampi käsiase, hitaalla ja lihavalla, mutta voimakkaalla ja kestävällä turvallisuusvartija Markilla oli alussa käsiase ja tämä oli hyvinkin voimakas lyömään kaikilla lyömäaseilla, kylmähköllä reportteri Alyssalla oli mahdollisuus tiirikoida auki yksinkertaisia lukkoja, ystävällisellä ja auttavaisella tarjoilija Cindyllä oli apunaan erillinen varasto johon kasata ensi-apuvälineitä, pelkurimaisella, mutta onnekkaalla Jimillä oli iskutehoja kasvattava kolikkonsa ja taito leikkiä kuollutta(liikettä pystyi käyttämään myös iskujenväistöön) joka hämäsi peräti lihan perässä liikkuvia zombeja, hiljaisella ja väkivaltaisella putkimies Davidilla oli apunaan työkalupakkinsa eri välineineen, lääkäri George kykeni tekemään lääkekasveista erilaisia lääkkeitä ja lopuksi jotain Umbrellasta tietävä salaperäinen opiskelija Yoko kykeni kantamaan repussaan enemmän tavaroita. Lisäksi pelattavaksi sai vielä näiden hahmojen ominaisuuksia omaavia sivuhahmoja.

Kakkosessa näiden hahmojen ominaisuuksiin lisättiin vielä mm. Jimin iskusarja, ylimääräiset ammuslippaat Markille ja Kevinille, kuin myös pilleripyssy Georgelle ja sähköase Alyssalle. Kaikilla näillä hahmoilla oli omia erikoisuuksiaan ja näitä pystyi käyttämään hyvin hyödykseen kentissä liikkuessa esim. Alyssan tiirikoidessa ovea Mark kykeni puolustamaan tätä vaikka vankalla ruumiinrakenteellaan ja David pystyi kyhäämään käteviä aseita aina sähköaseesta keihääseen. Yokon tilavaan reppuun mahtui kätevästi ylimääräisiä ammuksia ja Cindyn laukkuun lääkkeitä jne. Ainoana oikeastaan ratkaisevana asiana peliin tietenkin oli vielä että hahmoja kykeni osallistumaan jokaiseen skenaarioon vain kolme, nettipeliinkin sitten peräti neljä.

Mikäkös tästä nettipelistä sitten teki muka paremman kuin offline-pelistä? Ensimmäisenä tietysti se että kaverit olivat nyt ihmisälyn eivätkä tekoälyn ohjastamia, jolloinka yhteistyö näiden kanssa sujui useimmiten paremmin. Mutta kuinkas tuota peliä sitten jaksoi pelata uudestaan ja uudestaan netissä, vaikka sehän oli aina samoja puzzleja ja samoja käytäviä joita vedettiin ulkomuistista? Noh, saman kysymyksen minä heitän Left4Deadin pelaajille jolloin vastauksen pitäisi löytyä. Vastaus oli monien pienten asioiden ainainen eroavaisuus aina joka pelissä, yksikään peli ei voinut olla ikinä samanlainen selviytyminen. Joku toinen pelaaja saattoi mokata jossain kohdassa tai unohti ottaa tärkeän avaimen mukaansa, lisäksi pienet lagibugit saattoivat aiheuttaa sen että saatoit itse kuolla äkkiarvaamatta johonkin kohtaan jonka kuuluisi joka kerralla ihan itsestään selvä.

Lisäksi nettipeli tarjosi lukemattomia eri moodeja, mitkä saivat offline tarjonnan tuntumaan pelkältä epämääräiseltä räpellykseltä. Oli vielä Very hardiin lisättynä haastavia moodeja, joissa kykeni saamaan pahemmin vahinkoa, saada vahinkoa kavereiden harhaluodeista tai sitten pelata tutut kentät lävitse loputtomilla ammuksilla vaikka ihan harjoitustarkoituksissa. Pelin chattihetketkin toimivat loistavasti kankeasta ohjaimella kirjoittamisesta huolimatta, eikä tarvinnut edes varsinaista kirjautumista Sonyn nettishcaisseen päästäkseen pelaamaan. Homma toimikin melko hyvin.

Sitten kiiruhdellaan vain niihin pelin muihin osapuoliin, joista kontrollien asiat voidaan skipata suurimmaksi osaksi. Ohjaushan nyt on jokaiselle reskufanille hyvin tuttu juttu kaikkine ohjaustapoineen. Lisäksi toki oli vielä mahdollisuus heittää komentoja kavereille tyyliin ”apua”, ”tuu tänne” ja ”mee tonne”.
Vaikka varsinaista läsytämistä kuulokkeiden tapaan ei voinut tapahtua pelaajien mielikuvitus ratkaisi tämän hyvin, jos halusi käskeä kaveria poimimaan jonkin esineen, tämän päälle polkeminen tai ”mee tonne” komennon sormella osoittelu riitti yllättävän hyvin jotta kokeneimmat pelaajat tajusivat mitä toinen mahtoi tarkoittaa.
Kakkososaan lisättiin vielä ohjaukseen liikkumisen mahdollisuus ampuessa, mutta harmittavasti liikkuminen pyssy kädessä tarkoitti sitä että sillä ei voinut osoitella erikseen ylös tai alas. Lisäksi crapcom vaihtoi jostain hölmöstä syystä vanhan juoksunapin neliöstä ympyrään joka vaati väkisin jonkinmoista totuttelua mutta oli silti melko hölmö päätös omasta mielestäni.

Graafinen anti outbreakeissa oli oikeastan ps2-ressojen parhainta. Hahmojen yksityiskohdat ja rypyt vaatteissa oli toteutettu yllättävän hyvin kuin myös liikehdintä. Myös zombejakin pääsi näkemään useita eri näköisiä ja nämä olivat myös siten koko Re-pelien historian vaarallisimpia örveltäjiä. Lisäksi pelin kaikki eri kentät oli toteutettu melko hienolla jäljellä. Ykkösen kentät joissa ensin joudutaan pakenemaan baarista kaikessa paniikissa suoraan kadulle, oli toteutettu alkutunnelmaltaan hienosti, tämän jälkeen ilmaantuva jäätynyt Re2:n labra, iilimatojen täyttämä Re3:n sairaala, palava motelli ja juonellisesti loppuvaiheille sijoittuva RC:n yliopistokampus olivat ainakin yleisesti hienoja toteutuksia.
Kakkososan kentät olivat vielä raivopäisten eläintarhaeläinten täyttämän RC:n eläintarha, maanalainen metro, RC:n ympäröimä metsä ja hylätty sairaalarakennus, RC:n tuttu poliisiasema vielä selviytyjien ollessa kasaantunut sinne ennen lopullista ryntäystä ja lopuksi pelin lopettava henkiinjäämismatka Umbrellan laboratoriosta Raccoon cityn katuja pitkin ulos kaupungista olivat todella hyvän näköisiä ainakin ulkoasuiltaan jos eivät sitten tunnelmaltaan, mitkä oli kyllä menty ryssimään ainakin poliisiasemalta ja joista sitten enemmän huonoissa puolissa.

Välivideot oli tehty pääpiirteisesti ihan hyvin vaikka kuitenkin esimerkiksi Thanatos Tyrantin lävistämän ihminen näytti yksinkertaisesti aivan naurettavan tökeröltä. Sen sijaan Gregin kuolema päälaukauksesta oli mykistävän hyvin toteutettu.

Ääninäyttely oli ihan hyvää jälkeä yleiseltä keskitasolta eikä juurikaan mitään järin kummoista dialogia tarvinnut välitellä välivideoissa vaikka ne oli tehty keskinkertaisella käsikirjoituksen sähellyksellä, kunhan pelaaja sentään tajuaa mistä on kyse.
Tosin paikoitellen ääninäyttely kuulostaa aina hyvinkin melko hupaisalta. Jimin ”Oh shit help”, ”M..my life is shit”-kommenttien lisäksi tämän teddykarhulta kuulostavia vinkaisuja/älähdyksiä ei voi unohtaa saati Georgen kokonaisuudessaan aivan koomiselta kuulostavaa puhetta. Cindyn ääninäyttely taas sai kyllä ehdotonta plussaa…kauniiden kasvojensa lisäksi neidin ääninäyttely oli suorastaan kuin enkeliltä.

Musiikkipuoli oli tunnelmanluomiselta ihan perus keskitasoa eri sävellyksineen, joita ei mieleensä voi painaa onnistuneesti. Mutta sen sijaan pelin alkuvideoissa soiva sävellys oli jotain aivan muuta. Suorastaan Giganttisen loistava ja mahtava sävellys yhdistettynä vielä ykkösen alkuvideon Williamia hutkimassa Umbrellan sotilaita, on jotain suorastaan aivan kaunista jälkeä kameran kadotessa Williamin mutanttisilmän syövereihin ja sitten DNA-rihmastoon. Kyseinen kappale kuului ehdottomasti Top5-listalleni…

Mutta sitten onkin jo aika puheskella pelin huonoista puolista. Ehkä ihan ensimmäisenä koko pelin virusmittari ei vastannut oikeastaan ollenkaan sitä mitä itse kuvittelin aikoinaan. Kuvitelkaa kun jotakuta purtaisiin alkuvaiheilla ja tämä saa selvästi tartunnan, näin ollen tätä hahmoa pitäisi katsoa jatkuvasti varovaisemmin tulevan kalmotilan takia, siinä vasta olisi ollut hyvää tunnelmaa. Sen sijaan koko virusmittari on heti jokaisella hahmolla heti alussa. Mistä helvetin hyttysen puremasta he oikein sen saivat. Lisäksi jatkuvasti satasta kohti puskeva mittari esti tutkimasta paremmin kaikkia kentän ympäristöjä ja kansioita. Kaikki kansiot piti vain selata nopeasti tyylillä, ”plääplääplää jotain jostain epäilyttävästä tyypistä…plääplääplää koodi kassakkaappiin! ja sitten jotain lisää plääpläätä ja toinen tärkeä koodi johonkin!” ja sitten vain kipaistaan pikaisesti paikasta A paikkaan C mistään taustasta sen kummoisesti välittämättä. Ei tunnu oikein hyvältä. Lisäksi tämä zombieksi muuttuminen...kuvitelkaapaks ovatko heikossa hapessa olevat kaverit iloisia sinun sohiessasi heitä selkään kentän loppuvaiheilla? Enpä usko.

Toisena mainitaan ne ärsyttävät botit offlinessa:
”Tule nyt perkeleen idiootti auttamaan!”
”En” (lähtee pois huoneesta ja on pian vainaa seuraavaan viholliseen.)

”Anna äkkiä se avain tänne jotta päästään täältä!”
”En”, (häviää jonnekin saamarin kauas ja jopa tämän ruumiin etsimisessä menee pitkä tovi.)

”Seuratkaa!”
”En *itussa!” (Ja voitte arvata mitä taas seuraa.)
Tosin ei se pelaaminen ollut aina parhainta myöskään netissä. Välillä saattoi iskeä kesken kaiken valtava kaatuminen servuun jolloin hyvä peli päätyi kuin seinään. Lisäksi pelaamista saattoivat häiritä idiootit perseklovnit kuten ”Goldenboy” ja ”athos”, jotka änkesivät tahallaan muiden peleihin häiritsemään muita pelaajia ja haukkumaan tämän jälkeen kaikkia noobeiksi. Vaikka kirjoitettiinkin pelin nimeksi ”Ei aloittelijoita”, niin johan alta kahden sekunnin tuli nimestä huolimatta ainakin kaksi nenäänsä kaivavaa Kevin-nyypää jotka vain haukkuivat faggotiksi kun heitä pyysi mitä kohteliaimmin poistumaan.
Onneksi tämmöisten varalta pystyttiin luomaan vaikka ”Suomi-pelejä”, jonne saatiin vain haluttua porukkaa jotka tunsivat salasanan.

Lisäksi yksi inhottava ongelma oli muutamien skenaarioiden paikoitellen ärsyttävä ryssiminen joissain alueissa. Poliisiasemalla puski seinästä jatkuvasti ärsyttäviä seinäpieruhermokaasuja, vaikka moisista turvasysteemeistä ei edes mainittu paskaakaan kakkosessa. Olisivat vain ängenneet ylimääräisiä teleporttizombeja tai Lickkereitä huoneisiin, mitä tahansa kuin niitä saatanan seinätuhnuja!. Metsäkenttä taas oli liian poison-painotteinen kaikilta saamarin vihollisiltaan ja metrossa oli havaittavissa melko rasittavaa eessuntaas ramppaamista yhden vuotavan putken kanssa jne. Lisäksi jotkut puzzleista olivat välillä jopa liian tyhmiä, en todellakaan olisi itse tutkimassa majatalon tauluja rakennuksen ollessa ilmiliekeissä!

Pahin ongelma kaikista koko peliä kohtaan oli että Outbreakkiin ei julkaistu nettipeliä ollenkaan, joka teki siitä melko tyhjähköntuntuisen ostoksen. Kakkoseen netti toki ilmaantui mutta valitettavasti vuosia sitten Crapcom lopulta päätti kiskoa koko pelistä piuhan veks ja näin pelin pääpaino hävisi pahemman kerran. Pelaaminen oli sen jälkeen kuin ilotulite ilman tulilankaansa, hienoa välähdystä sisuksissa, mutta sitä ei pääse enää käyttämään sillä oikealla tavalla.

Muutamista päätävaivaavista viostaan huolimatta ainakin Outbreak File#2 oli todella hyvää tykitystä nettipelissä ainakin siihen asti kun sitä vielä kesti, mutta nykyään peli onkin sitten…noh, toki sitä yhä voi pelata mutta suurin into on jo poissa, mutta halpaan hintaan hankittuna voi vielä edes jotenkin nauttia vaikka offline peleistä vaikka ne eivät vedä ollenkaan vertoja nettipelille. Ne ajat joita koin pelatessani foorumilaisten kanssa eivät katoa mielestäni enää muilta kuin yksityiskohdiltaan. Suositusleiman anto tälle pelille sen sijaan on jo naurettavaa nykytilaa katsellen, mutta kunnioittaa sitä voi aina.

Outbreak-sarja (offline)
3-/5 pistettä.

Outbreak file#2 (online)
4+/5 pistettä ja "Gigsu kunnioittaa" merkki.